Tiistai, 24.10. 2006 - 23:42...

KANAN KAKKAA, MUUTA EI SITTEN TARVITAKKAAN

Nyt on kolmen viikon ja monen monen tunnin pakerrus vihdoin ohi. Ainakin hetkeksi. Tässä tää nyt on. Dirty-Fairytale.org. Mun oma domain, jonka vihdoin ja viimein sain tuossa alkusyksystä hankittua ja jonka sisällön sain nyt aika pitkälti valmiiksi. Enää ei puutu kuin ihan pientä fiksausta ja sitten vielä ne mun luovat tuotokseni.. =D Niiden kanssa en pidä niin kauheaa kiirettä, mutta jos saisin ne siirrettyä nettiin ennen joulua. Siinä onki sitten aivan helvetinmoinen työ. Esimerkiksi yksi aine/kirjoitelma on 26 sivuinen.. Ja paperin koko on tietysti A4. *huokaus* No mutta pikkuhiljaa. Ei saa syödä karkkia koko mahan täydeltä. xD

Tämä päivä on muuten ollut aika darra. Siis joo, ei krapulainen vaan krapulaan verrattavissa. Koko päivä jo pelkästään alkoikin niin hyvin, että olisi pitänyt tietää mennä vain takaisin nukkumaan. Soitin mun yhdelle pomoistani, koska viime viikon alussa niin sovimme, ja kyselin miten tällä viikolla olisi töitä. Kyseinen herra sitten vastasi minulle: "Kuule. Mä luulen, että me pidetään sun kanssa hieman taukoa. Jos sä tarviit vielä töitä tuossa kuukauden päästä niin ota silloin yhteyttä, jookos?". Mä olin vain, että vai niin. Se puhelu loppui aika pikasiseen ja mä lähdin sitten siitä siivoilemaan (siis toiselle työpaikalleni). Mulla ei ollut kuin muutaman tunnin keikka, yhden ison ruokalan siivous siis. Pomo oli ihana ja tuli hakemaan mut töistä, ettei tarvinnut tarpoa kaatosateessa bussipysäkin välejä. Se oli aivan taivaallisen ihanaa katsoa miten ihmiset ulkona tarpoivat likomärkinä siinä kaatosateessa, samalla kun itse istui kuivassa ja lämpimässä autossa.

Autosta puheen ollen. Mä ostin itselleni auton tuossa parisen viikkoa sitten. Sellaisen tummansinisen, automaattivaihteisen, audi 100 CD:n, 2.14, vuosimallia -84. Se oli vähän niin kuin sellainen heräteostoksen tapainen ostos, mutta ostin kuitenkin. Ihan mukasti se pelittää ja kulkee. Se on vaan pientä fiksausta vailla. Tarvii kuskin kahvan ruuvi kiinnittää kunnolla, vaihtaa vanteet, laittaa soitin paikoilleen, vaihtaa vanteet, tummentaa takaikkunat ja maalata peräpäätä hieman. Ei oo tosiaan iso urakka. Ihan kelpo peli näin ensimmäiseksi autoksi ja siihen hintaan. =) Mä sitä itsekin testasin tuolla yhdellä yksityisellä pikkutiellä yksi viikonloppuyö kun oltiin kaverin kanssa ajelulla. Tarvii vaan saada se kortti ajettua nyt piakkoin niin sitten pääsee kunnolla testaamaan. Eräs kaveri kyllä totesi mulle näin tuossa eilen: "Ja mä vannon et sä tapat ittes viä joku päivä sen pirssin kanssa...". xD Enkä tapa. Ja jos vaikka vahingossa tapankin, niin kuolen ainakin nuorena ja kauniina. [Mustaa huumoria.].

Mä sain tänään illalla ihme ideoita. Ensin mun alkoi tekemään ihan sairaasti mieli kanaa. Laitoin sitten pari kanaa uuniin. Sitten mulle tuli mieleen, että voisi leipoa kanelipullia. Mun oli lopulta ihan pakko alkaa leipomaan niitä, ihan tosissaan, koska en meinannut saada mielen rauhaa muuten. Siinä mä sitten pullataikinaa tehdessäni odotin kanojen kypsentymistä ja saatuani kanan kypsiksi, söin kanaa ja odotin taikinan nousevan tarpeeksi. Mä saan näitä ihme kohtauksia aina välillä iltaisin. Kanelipullista tuli kyllä kieltämättä ihan hyviä ja kanakin maistui. Plop.

Sunnuntai, 01.10. 2006 - 17:30...

HELVETISTÄ TAIVAASEEN JA SIELTÄ TAKAISIN

Ne, jotka ovat täältä poissa, taivaassa tai pilven päällä, katselee sun yksinäistä matkaa. Ne muistelevat omaa aikaa. Kadehtivat sulta paikkaa tältä puolen rajaa, missä tuntis edes tuskan sisällään.

Niiden siivet eivät lentää saa. Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan. Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun paikkaas päällä maan.

Kun lumottuna yössä halaat, tai petettynä kotiin palaat, ne kävelevät askelillas hiljaa. Sun polullas on jäätä, tuhkaa, untuvaa ja lasinmurskaa. Pikku palasia, jotka tuntuu elämältä aina sittenkin.

Tikatak - Siivet